The Wall Street Journal
WSJ Logo.png
Perusfaktat
Sijoituspaikka: New York, N.Y.
Tyyppi: Uutismedia
Kärkivirkailija: Gerard Baker, päätoimittaja
Päällikkö(t): Charles Dow, Edward Jones ja Charles Bergstresser
Päällikön perustamisvuosi: 1889
Web-sivusto: Official website

The Wall Street Journal (WSJ) on sanomalehti ja uutistoimisto, jonka pääkonttori sijaitsee New Yorkissa, N.Y. Sen perustivat Charles Dow, Edward Jones ja Charles Bergstresser vuonna 1889. WSJ on Dow Jonesin divisioona, jonka nykyisin omistaa Rupert Murdochin News Corp. Lehden pääpaino on liike-elämässä ja taloudessa, mutta se kattaa myös muita uutisaloja.

WSJ:llä on useita media-alustoja, mukaan lukien päivittäinen painettu lehti (paitsi sunnuntaisin), verkkosivut, tablet- ja älypuhelinsovelluspainokset. Pew Research Centerin mukaan lehdellä on maanantaista perjantaihin 2,2 miljoonan kappaleen levikki. Lehdellä on myös kansainvälisiä painoksia Aasiassa, Euroopassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Brasiliassa.

Tausta

Wall Street Journal (WSJ) perustettiin vuonna 1889, ja sen ensimmäinen painos ilmestyi 8. heinäkuuta 1889. Sen perustivat Charles Dow, Edward Jones ja Charles Bergstresser New Yorkissa keinoksi toimittaa uutisia Wall Streetin pörssille. Toimittajat Dow ja Jones liittyivät rahoittaja Bergstresseriin vuonna 1889. Nämä kolme miestä näkivät, että talousuutisten raportoinnissa oli puutteita, ja aloittivat uutistoimintansa Manhattanilla sijaitsevan karkkikaupan kellarissa. Alla on lyhyt aikajana WSJ:n historiasta.

WSJ:n aikajana

  • 1882: WSJ alkaa lyhyinä uutisviesteinä, joita toimitettiin käsin pörssilattialle pitkin päivää.
  • 1889: WSJ:n ensimmäinen virallinen julkaistu painos painettiin iltapäivälehtenä, jota myytiin kahdella sentillä.
  • 1902: Clarence Barron osti WSJ:n.
  • 1926: Dow Jones rakensi moottoroidun tickerin, jonka avulla WSJ:n uutiset saatiin helpommin ja nopeammin.
  • 1934: Bernard Kilgore loi What’s News -nimisen kolumnin, joka oli ensimmäisiä kolumneja, joissa tiivistettiin uutiskatsauksia.
  • 1962: Levikki kasvoi, kun Dow Jones alkoi käyttää mikroaaltotekniikkaa sanomalehtien sivujen jäljentämiseen faksina suurten etäisyyksien yli.
  • 1966: WSJ oli Kilgoren johtavan päätoimittajan johdolla kasvattanut levikkinsä 33 000:sta vuonna 1941 1,1 miljoonaan vuonna 1966.
  • 1967: Dow Jones ja WSJ laajenivat kansainvälisesti.
  • 1995: WSJ.com julkaistiin.
  • 2007: Rupert Murdochin News Corp osti Dow Jonesin ja kaikki Dow Jonesin yhtiöt, myös WSJ:n.
  • 2008: WSJ lanseerasi WSJ Magazinen, lifestyle-lehden, jolla pyrittiin tuomaan uusi ulottuvuus lehden liike- ja taloussisältöön.
  • 2011: WSJ Live lanseerattiin, videouutisraportointia koskeva aloite.

Charles Dow, The Wall Street Journalin toinen perustaja.

Murdochin Dow Jonesin osto toi WSJ:n sisältöön merkittäviä muutoksia. Lehden kansainvälisten asioiden uutisointi lisääntyi seitsemällä prosentilla ja liike-elämän uutisointi väheni 16 prosentilla; politiikan osuus nousi lähes viidestä prosentista noin 18 prosenttiin lehden sisällöstä. Toinen muutos Murdochin johdolla oli siirtyminen WSJ:n tunnusomaisesta etusivusta, joka oli alusta asti koostunut painetuista palstoista, suurten valokuvien käyttöön ottamiseen. Osittain näiden muutosten on katsottu johtuvan Murdochin halusta kilpailla New York Timesin kanssa. Vuonna 2010 WSJ otti käyttöön Greater New Yorkin, joka keskittyi alueellisiin uutisiin.

Murdochin WSJ:n osto on herättänyt jonkin verran kritiikkiä; The New York Timesin Joe Nocera kirjoitti vuonna 2011: ”The Journalista tehtiin omistajansa konservatiivisten näkemysten propagandaväline.”

Vuonna 2011 News Corp oli mukana Yhdysvaltain oikeusministeriön tekemässä puhelinhakkerointitutkimuksessa. WSJ uutisoi ensimmäisenä jutusta, joka koski sen emoyhtiötä. Tutkinta koski News Corpin työntekijöiden suorittamaa syyskuun 11. päivän uhrien puhelinviestien hakkerointia. WSJ ei ollut osallisena tapaukseen, mutta David Folkenflik NPR:stä väitti kirjassaan Murdoch’s World, että toimittajat yrittivät estää WSJ:n uutisointia tapauksesta. WSJ julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se totesi, että se ei ainoastaan uutisoinut juttua, vaan teki sen ”laajasti ja aggressiivisesti”.

Tilastot

The Wall Street Journalin ensimmäinen numero, 8. heinäkuuta 1889.

Alhaalla on lyhyt katsaus WSJ:n levikki- ja väestötietoihin.

Tilastoja WSJ:stä

  • Levikki
    • Print: #2 1,35 miljoonalla, hyllystä ja 1.14 miljoonaa, tilaus (toukokuussa 2015)
    • Digitaalinen: 648 000 digitaalista tilausta (toukokuussa 2015); #1 115 890 maksullisella tablettipainoksella (30.9.2014); #1 61 562 maksullisella mobiilipainoksella (30.9.2014)
  • Väestötiedot
    • Ikä: Miehet: 71 %; naiset: 29 % (syyskuusta 2012)
    • Koulutus: Korkeakoulututkinto: 56 %; jonkin verran korkeakoulua: 27 %; korkeakoulu tai vähemmän: 16 % (syyskuusta 2012 alkaen)
    • Tulot: 75 000 dollaria ja enemmän: 38 %; 30 000-74 999 dollaria: 31 %; alle 30 000 dollaria: 20 % (syyskuusta 2012 alkaen)

John Doe -tutkimukset

Ks. myös: Scott Walkeriin liittyvät John Doe -tutkinnat

Tausta

Milwaukeen piirikunnan syyttäjä John Chisholm (D) käynnisti kaksi John Doe -tutkintaa, jotka koskivat kuvernööri Scott Walkerin (R) henkilökunnan ja yhteistyökumppanien toimintaa. Näitä tutkimuksia ja niitä ympäröiviä tapahtumia on kuvailtu ”myrskyisimmiksi poliittisiksi tapahtumiksi Wisconsinissa sukupolviin – ehkä koko historiaan”.

Ensimmäinen tutkinta, John Doe I, käynnistettiin sen jälkeen, kun Walkerin avustaja Darlene Wink huomasi, että Walkerin vuosittain isännöimässä veteraaneille suunnatussa hyväntekeväisyystapahtumassa Operaatio Vapaus kerätyistä varoista puuttui varoja. Walkerin toimisto luovutti tapauksen Milwaukeen piirikunnan syyttäjänvirastolle, joka tutki puuttuvia varoja.

Muutama vuosi kului, ennen kuin syyttäjänvirasto alkoi tutkia tapausta. Tähän mennessä Walker oli ilmoittanut ehdokkuudestaan Wisconsinin kuvernööriksi. Toukokuun 5. päivänä 2010 apulaispiirisyyttäjä Bruce Landgraf pyysi valtuuksia käynnistää John Doe -tutkinta kadonneista varoista. Hän pyysi John Doe -tutkintaa sillä edellytyksellä, että voitaisiin selvittää, mistä varat olivat peräisin (eli Operation Freedom -tapahtuman sponsorit ja lahjoittajat). Hänen pyyntöönsä suostui tuomari Neal Nettesheim, joka oli nimitetty John Doe I -tuomariksi.

Vuoden 2010 kuvernöörinvaalikampanjan aikana John Doe -tutkintaa laajennettiin useaan otteeseen koskemaan myös Walkerin lahjoittajaa ja Walkerin piirikunnanjohtajan henkilökunnan jäseniä. Näiden henkilöiden koteihin, toimistoihin ja autoihin tehtiin ratsioita ja etsintöjä, ja omaisuutta, kuten tietokoneita ja matkapuhelimia, takavarikoitiin. Tutkinta kesti kolme vuotta ja johti kuuden henkilön tuomitsemiseen, joista neljä ei liittynyt tutkinnan perustana olleisiin kadonneisiin varoihin. Ilmoitus kuutta vastaan nostetuista syytteistä annettiin tammikuussa 2012 keskellä pyrkimystä kutsua Walker takaisin kuvernööri Walker, koska hän oli tukenut lakia 10.

Kesäkuun 5. päivänä 2012 pidettiin muistutusvaalit, joissa yritettiin erottaa Walker (R) virasta. Walker voitti uudelleenvalinnan suuremmalla marginaalilla kuin alun perin varmistaessaan virkansa vuonna 2010. Elokuussa 2012 ensimmäinen John Doe -tutkinta yhdistettiin toiseen tutkintaan, John Doe II:een. Tämä tutkinta perustui teoriaan, jonka mukaan kuvernööri Walkerin kampanja oli laittomasti koordinoinut toimintaansa konservatiivisten sosiaali- ja hyvinvointiryhmien kanssa, jotka olivat harjoittaneet asiamielipidettä muistutusvaalien aikana.

Toinen John Doe -tutkinta ulottui useisiin piirikuntiin, mutta se yhdistettiin yhdeksi tutkinnaksi, jota valvoi nimitetty tuomari ja yksi erityissyyttäjä, Francis Schmitz. Aikaisin aamuyön tunteina 3. lokakuuta 2013 tutkijat antoivat kotietsintälupia useisiin koteihin ja pyysivät 29 konservatiivijärjestön asiakirjoja. Useita viikkoja myöhemmin, 25. lokakuuta 2013, kolme haastehakemusten kohdetta jätti hakemuksen haastehakemusten kumoamiseksi. Tutkintaa valvova tuomari Gregory Peterson hyväksyi pyynnön tammikuussa 2014 todeten, että syyttäjän teoria rikollisesta toiminnasta ei itse asiassa ollut Wisconsinin lakien mukaan rikollista. Vaikka Schmitz valitti asiasta ylempään tuomioistuimeen, tutkinta käytännössä pysähtyi.

Sarja kanteita nostettiin, yksi John Doe -syyttäjiä vastaan sananvapauden loukkaamisesta ja useat muut kampanjarahoituslainsäädäntöä valvovaa virastoa, Wisconsinin hallituksen vastuuvelvollisuuslautakuntaa (Government Accountability Board, GAB), vastaan siitä, että se oli yrittänyt panna toimeen kysymysten puolesta puhuvia ryhmiä koskevia perustuslain vastaisia säädöksiä, eli säädöksiä, joihin syyttäjän teoria pohjautui.

Tutkinnan laillisuus vietiin lopulta Wisconsinin korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus päätti 16. heinäkuuta 2015 päätöksellään 4-2 virallisesti pysäyttää John Doe II -tutkinnan. Tuomioistuin yhdisti kolme tapausta yhdeksi ja ratkaisi siten samanaikaisesti kaikki kolme tapausta. Päätöksessään korkein oikeus kritisoi Schmitzin tapaa käsitellä tapausta ja julisti, että Chisholmin ja Schmitzin toimet loukkasivat kohteiden poliittisen sananvapauden ensimmäistä lisäystä.

Tulkitessaan Wisconsinin kampanjarahoituslakia korkein oikeus totesi, ”että ’poliittisten tarkoitusperien’ määritelmä on Yhdysvaltojen perustuslain ensimmäisen lisäyksen ja Wisconsinin perustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan perustuslain vastaisesti ylimalkainen ja epämääräinen, koska sen sanamuoto ’on niin laajakantoinen, että sen rangaistuksia voidaan soveltaa sellaisiin perustuslain suojaamiin menettelytapoihin, joita osavaltiolla ei ole lupaa säännellä.'”

Tuomioistuin totesi, että koska asioiden puolustaminen on ”Ch. 11:n soveltamisalan ulkopuolella”, Schmitzin teoria Walkerin kampanjan ja sosiaalihuoltoryhmien välisestä laittomasta koordinoinnista oli pätemätön. Tuomioistuin julisti lisäksi, että ”erityissyyttäjän oikeudellinen teoria ei saa tukea sen enempää perusteluista kuin laistakaan”, ja julisti näin John Doe II -tutkinnan virallisesti päättyneeksi.

Kahdesta muusta tuomiossa käsitellystä tapauksesta tuomioistuin hylkäsi Schmitzin valvontavaltuutuksen ja vahvisti Petersonin alkuperäisen hakemuksen haasteiden kumoamiseksi. Tuomioistuin päätti myös, että John Doe II -tuomarit, Peterson ja Barbara Kluka ennen häntä, eivät olleet ”rikkoneet selkeää lakisääteistä velvollisuutta” salliessaan yhden tuomarin ja yhden erikoissyyttäjän nimittämisen johtamaan usean piirikunnan John Doe -tutkintaa, vaikka tuomioistuin myönsi, että ”John Doe -tutkinnan muodostamiseen liittyvät olosuhteet herättävät vakavia huolenaiheita.”

Tuomiossaan tuomioistuin määräsi, että ”kaikki potentiaalisiksi todisteiksi kerätyt aineistot – mukaan luettuna tuhansia sivuja sähköisiä sähköpostiviestejä ja muuta asiakirja-aineistoa – palautetaan takaisin, ja että kaikki jäljennökset niistä on tuhottava”. Wisconsinin oikeusministeri Brad Schimel (R) sanoi, että tuomioistuimen päätös ”sulkee eripuraisen luvun Wisconsinin historiassa.”

WSJ:n osallisuus

18. marraskuuta 2013 Wall Street Journal julkaisi John Doe -tutkimuksista pääkirjoituksen otsikolla ”Wisconsinin poliittisen puheen ratsiat”. Eric O’Keefe, yksi toisen John Doe -tutkinnan kohteista, astui esiin kertoakseen siitä, miten tutkijat olivat hänen mielestään ottaneet konservatiivijärjestöjä kohteekseen. Myös O’Keefen järjestö, Wisconsin Club for Growth (WCFG), oli yksi tutkinnan kohteista. Tämä tarina oli ensimmäinen kerta, kun joku kohteista puhui julkisesti tutkimuksista. Wall Street Journal jatkoi tutkimusten uutisointia ja julkaisi useita jatkojuttuja.

Uudemmat uutiset

Oheinen linkki on uusimpiin juttuihin Googlen uutishaussa termeillä Wall Street Journal. Nämä tulokset ovat automaattisesti Googlen tuottamia. Ballotpedia ei kuratoi tai hyväksy näitä artikkeleita.

Katso myös

  • News Corp
  • Dow Jones
  • The Wall Street Journal
  • Dow Jones
  • News Corp

Footnotes

v – e

Vaikuttajat

Pääkirjoitus  Vaikuttajaprojektin merkki.png
Osavaltioittain
Alabama – Alaskan – Arizonan – Arkansasin – Kalifornian – Coloradon – Connecticutin – Delawaren – Floridan -… Georgia – Havaiji – Idaho – Illinois – Indiana – Iowa – Kansas – Kentucky – Louisiana – Maine – Maryland – Massachusetts – Michigan – Minnesota – Mississippi – Missouri – Montana – Nebraska – Nevada – New Hampshire – New Jersey – New Mexico – New York – Pohjois-Carolina – Pohjois-Dakota – Ohio – Oklahoma – Oregon – Pennsylvania – Rhode Island – Etelä-Carolina – Etelä-Dakota – Tennessee – Texas – Utah – Vermont – Virginia – Washington – Länsi-Virginia – Wisconsin – Wyoming
Ota yhteyttä Ballotpedia-tiimiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.