Keisarillinen teatteri, joka tunnetaan myös nimellä Teikoku Gekijo, on Japanin ensimmäinen länsimaalaistyylinen teatteri. Alkuperäisen nelikerroksisen rakennuksen suunnitteli renessanssityyliin Yokogawa Tamisuke (1864-1945), tunnettu arkkitehti ja Yokogawa Electric Co:n perustaja. Yokogawa vietti aikaa Yhdysvalloissa ja lännessä opiskellen teatterisuunnittelua ja otti teatterin mallia Euroopan kuuluisista oopperataloista. Sen rakentamisen taustalla oli kasvava liike, joka halusi nostaa teatterin tasoa Japanissa. Meiji-kauden (1868-1912) merkittävät ja vaikutusvaltaiset henkilöt olivat tietoisia modernin teatterin merkityksestä ja halusivat omaksua länsimaisen rakennustavan. Suunnitelma uuden teatterin perustamisesta Tokioon syntyi ensimmäisen kerran vuonna 1906 entisen pääministerin Ito Hirobumin ja merkittävän liikemiehen Shibusawa Eiichin toimesta. Pian sen jälkeen Shibusawa lähestyi monia tuon ajan vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka kaikki olivat innokkaita avaamaan uuden teatterin. Tämä huipentui Imperial Theater Corporationin perustamiseen vuonna 1907. Arkkitehti ja suunnittelija Yokogawa nimitettiin kehittämään paikka, joka esittelisi perinteisiä japanilaisia esitystaitoja, erityisesti kabukia, nykyaikaisessa teatterissa.
1. maaliskuuta 1911 teatteri avattiin juhlallisin seremonioin. Hieman yli kymmenen vuotta avajaistensa jälkeen teatteri kuitenkin tuhoutui osittain tulipalossa aluetta 1. syyskuuta 1923 koetelleen suuren Kanton maanjäristyksen seurauksena. Teatteri rakennettiin pian uudelleen vuonna 1924, mutta se koki vielä useita muutoksia, muun muassa johdon vaihtumisen Showa-kauden alun ja toisen maailmansodan välisen taloudellisen laman aikana.
Vuonna 1964 keisarillinen teatteri suljettiin rakennuksen ikääntymisen vuoksi. Jälleenrakennus kesti kaksi ja puoli vuotta, ja se avattiin uudelleen syyskuussa 1966 uutena teatterina, joka on edelleen olemassa. Nykyisen version suunnitteli Taniguchi Yoshiro, New Yorkin modernin taiteen museon vuonna 2004 uudelleen suunnitelleen Taniguchi Yoshion isä.
Ensimmäisestä avaamisestaan lähtien Imperial-teatterilla on ollut hyvin merkittävä rooli teatterin ja teatterihallinnon nykyaikaistamisessa Japanissa. Teatteri otti esimerkiksi käyttöön uuden lippujärjestelmän, jossa lipunmyynti avattiin kymmenen päivää ennen esitystä. Teatteri myös kielsi syömisen, juomisen ja tupakoinnin katsomossa ja rakensi sen sijaan rakennuksen sisälle oleskelu- ja ruokasalin. Keisarillinen teatteri edisti Japanissa myös muita esitystaiteen muotoja, kuten oopperaa ja balettia. Jonkin aikaa sillä oli oma oopperayhtye. Teatteri kutsui myös ulkomaisia teattereita, ooppera- ja balettiryhmiä esiintymään. Lopuksi Keisarillinen teatteri tarjosi kosmopoliittisen kulttuuri-ilmapiirin, jota ei tuohon aikaan ollut missään muualla Tokiossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.